Jeps, kotisivuja on päivitetty urakalla, Iltalehdessä tänä viikonloppuna olleessa jutussa oli OK kuvat (= en näyttänyt liian laihalta todellisuuteen verrattuna, jutun luinkin jo etukäteen 🙂 ja paino oli aamulla puoli kiloa matalampi kuin viikko sitten. Suomeksi sanottuna kaikki on siis hyvin. Priveliven puolella on myös mukavia juttuja, muttei niistä sen enempää.

Siitä voisin sen sijaan kommentoida hieman, että on ollut jännä huomata millaista aggressiota, halveksuntaa, ahdistusta ja/tai inhoa nämä sivut ja projektini julkisuus joissakin ihmisissä herättää. Vaikka kuinka yritän kuvitella itseni vastaavaan tilanteeseen (= lukemassa jonkun toisen vastaavasta projektista, vaikka itselläni ei olisi mitään tällaista menossa), en kykene mitenkäänÄÄN samaistumaan sellaisen ihmiseen maailmaan, joka hermostuu jonkun toisen projektista. Tai ehkä ilmiö liittyy sittenkin siihen ilmiöön, josta Eija Holmala kirjoittaa uusimmassa Kunto Plus -lehdessä:

“On se tietysti niin väärin, jos tuttavien on kurjaa katsoa toisten terveellisempää elämää, mutta järki käteen. Ihmisten “kateellisuus” saa näemmä vaikka mitä rajoja: tuohan tulee tuolla tavalla saamaan itselleen paremman vartalon, niin ja se näyttää muutenkin paljon reippaammalta! Niinpä niin, miksi muut saisi, jos en minäkään? Vastaus voisi olla: Elä miten elät, mutta anna toisten elää terveellisemmin, se ei sinulta ole pois.”

Voiko olla niin, että kun lukee toisen projektista, joka etenee eikä katkea edes silloin, kun paino ei laske tms., jollekin tulee fiilis, että “toi ei voi olla totta” ja “toi ei voi onnistua”, koska jos niin kävisi, a) oma vuosien kärsimys voisi osoittautua turhaksi, b) ei voi enää esittää mitään tekosyitä oman projektin lykkäämiselle/lopettamiselle, jos joku todistaa, että riittävästi syömällä voi laihtua, c) toisen onnistuminen saa epäonnistuneet tuntemaan itsensä huonommiksi. No, totuuden tietävät vain ko. ihmiset. Jos hekään.

Minä en ole yli-ihminen, olen vain ihminen. Itsekurini on itseasiassa melko huono — siksi olenkin pyrkinyt rakentamaan ruokavaliostani ja liikuntaharrastuksesta sellaisen, että tarvitsen mahdollisimman vähän itsekuria niiden noudattamiseen.

Moni näyttää luulevan, että laihduttaminen ja nämä sivut ovat koko elämäni.

Käytännössä on vain kaksi asiaa, jossa olen todella hyvä: olen nopea lukemaan ja ymmärtämään lukemistani (= oppimaan uutta) ja olen aivan poikkeuksellisen nopea kirjoittamaan — kirjoittaminen on minulle lähes yhtä helppoa kuin hengittäminen — ja mm. paljon helpompaa kuin itseni ilmaiseminen esim. puhumalla. (Kokkaajana olen sen sijaan niin hidas, että yleensä vieraat ehtivät kuolla nälkään ennen kuin saan ruoan pöytään… :-). Ymmärrän, että jollekin voi näytä sivuja lukiessa tulla sellainen olo, että “eihän se ehdi mitään muuta kuin päivittämään näitä sivuja”. No, näin ei kuitenkaan onneksi ole — olisi kamalaa jos elämäni olisi niin yksipuolista!

Saamani palaute on kuitenkin hyvä muistutus siitä, ettei koko ihmistä kannata tuomita vain yhden elämänalueen tai saavutuksen perusteella — harva meistä kun on ihan niin yksioikoinen.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet
About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *