Ajatuksia Internetistä ja itsetunnosta

Internet on vaikea media. Se vaatii osallistujilta paitsi luku- ja kirjoitustaitoa, myös rutkasti hyvää tahtoa.

Ylipainoon, varsinkin runsaaseen ylipainoon, liittyy turhan usein heikko itsetunto. Heikko itsetunto vaikeuttaa huomattavasti asioiden tulkitsemista. Yhtäkkiä neutraaliksi tarkoitetusta kommentista tulee ilkeämielistä kritiikkiä, kehuista vittuilua ja hyväätarkoittavista neuvoista verisiä loukkauksia. Heikon itsetunnon omaava näkee merkityksiä kaikkialla ja kaikki merkitykset ovat negatiivisia. Tästä syntyy noidankehä: kokiessaan muiden jatkuvasti kritisoivan itseään, heikkoitsetuntoinen tuntee itsensä entistä huonommaksi, jonka jälkeen hän suhtautuu entistä ennakkoluuloisemmin muihin ihmisiin.

Eilen tein kokeen. Lähdin yksin baariin esittämään sitä henkilöä, joka joskus olin: heikon itsetunnon omaava, rumasti pukeutuva ja kömpelösti käyttäytyvä henkilö, joka pelkää hysteerisesti muiden kritiikkiä. Astuessani sisään baariin, en katsonut kehenkään päin, tilasin nolona juoman tiskiltä ja siirryin kauimmaiseen nurkkapöytään nököttämään käsilaukku sylissäni. Samaan pöytään änki pian istumaan kaksi paikallista kundia. En katsonut heihin päin. Pidin kasvoillani mahdollisimman torjuvan ilmeen. Palasin hetkeksi niihin tunnelmiin, joita aikanaan koin, jos jouduin menemään yksin baariin — pelkäsin koko ajan mitä muut ajattelevat paksuista reisistäni, rumasta villatakistani, meikittömästä naamastani ja päältä rasvoittuneista hiuksistani. Tunsin olevani yksin vieraiden keskellä. Pakokauhu ei ollut kaukana.

No, olen tullut pitkän matkan siitä arasta, päähänpotkitusta olennosta, joka joskus olin. Kyllästyin pian itsesäälissä rypemiseen, aloin ottaa katsekontaktia ja vaihdoin kasvoilleni positiivisen ilmeen. Seuraus: pöytääni istuneet kundit alkoivat välittömästi jutella kanssani. Toinen paljastui hillittömäksi Sibeliusfaniksi ja toinen näyttelijä-baarimestariksi, joka ainakin väitti seurustelleensa erään italialaisessa lyhytelokuvassa näytelleen suomalaisjulkkismallin kanssa. Loppujen lopuksi illasta tuli todella hauska ja mielenkiintoinen.

Tänään mietin eilisillan kokemusta. Onko mahdollista, että aikanaan, kun olin vielä pyöreämpi, huono flaksini olisi ainakin osittain johtunut siitä, etten arkuuttani antanut kenellekään mahdollisuutta lähestyä minua? Olin kuullut tämän väitteen ennenkin, mutta olin kieltäytynyt uskomasta sitä todeksi. Että vika olisi sittenkin minun käytöksessäni, eikä perseessäni?

En tiedä. Italiassa vaaleus on aina valttia ja nyt olen kuitenkin huomattavasti hoikempi kuin silloin, kun aikanaan yritin turhaan etsiä rakkautta Helsingin yöstä. Pidän kuitenkin mahdollisena, että pyöreämpänä harrastamani torjuva käytös ei ole ainakaan parantanut seuransaantiani. Tästä seurasi aikanaan tietysti lisää itseinhoa (“mä en kelpaa kenellekään”) ja lisää arkuutta.

Internetin tarjoama mahdollisuus anonyymiteettiin antaa monelle aralle ja ujolle ihmiselle tilaisuuden tutustua muihin ihmisiin ilman ulkonäön tai fyysisen käytöksen luomia ennakko-odotuksia. Internet on media, jossa vain sisäinen kauneus — tai rumuus — ratkaisee. Keskusteluryhmissä jokainen ansaitsee omilla kirjoituksillaan niin kunnioituksen kuin halveksinnan.

Välillä käy kuitenkin niin, että lähtökohtaisesti positiivista anonyymiteettiä aletaan käyttää kilpenä, jonka suojasta voi hyökätä toisten kimppuun. Nimimerkin takaa on helpompi sanoa asioita, joita ei uskaltaisi koskaan sanoa ääneen, saati kenellekään päin naamaa. Tietoisuus siitä, että kiinnijääminen on epätodennäköistä, yllyttää röyhkeään, ilkeään ja jopa julmaan käytökseen. Tilaisuus tekee varkaan.

Toisaalta Internet lisää riskiä joutua uhriksi. Omien juttujen kirjoittaminen keskusteluryhmiin, omille kotisivuille ja varsinkin tällaisille nettipäiväkirjoille on niin helppoa. Kun ei voi nähdä koko yleisöä silmiensä edessä, joutuu helposti sen harhan valtaan, että lukijakunta on huomattavasti pienempi kuin se ehkä onkaan. Kun lukijoista yksikin sattuu olemaan sitä tyyppiä, joka tulkitsee maailman täysin erilailla kuin muut ja joka mielellään hyökkää anonyymiteetin suojista muiden kimppuun, soppa on valmis.

LOPPUYHTEENVETO: maailmassa on ihmisiä, jotka voivat tulkita tarinasi tavalla, jota et voi etukäteen kuvitella ja jälkikäteen ymmärtää. Jos laittaa jotain Internetiin vapaasti nähtäväksi ja varsinkin jos kirjoittelee keskusteluryhmiin, voi varautua siihen, että ennemmin tai myöhemmin joku saattaa tulkita juttusi niin totaalisen eri lailla, että et parhaalla tahdollakaan kykene ymmärtämään miten se on mahdollista. Aina on riski, että sinut väärin tulkinnut ihminen on valmis laittomiin keinoihin kostaakseen vääryden, jota et tiedä tekeväsi.

TARINAN OPETUS: kaikkea mitä sanot voidaan käyttää sinua vastaan. Mieti siis, mitä sanot ja missä sen sanot.


Katso Päivän teoria -videoni livenä klo 8:30 arkiaamuisin tai jälkilähetyksenä milloin vain Kutri.net:in Facebook-sivuilla: fb.com/kutrinet

About the Author

Katri Manninen

Katri Manninen on transformatiivinen valmentaja ja kirjailija-käsikirjoittaja, joka haluaa auttaa sinua vapautumaan stressistä ja turhasta pelosta, jotta voisit seurata sisäistä viisauttasi, toteuttaa itseäsi ja nauttia enemmän elämästä. Seuraa Katria Twitterissä, Facebookissa , Instagramissa, Snapchatissa, Periscopessa, YouTubessa ja Google+:ssa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *