Olen löytänyt salaisen aseen mussukan nukuttamiseen — hiustenkuivaaja! Eli silloin kun lapsukainen on syötetty (moneen kertaan), vaihdettu kuiviin, ei selvästikään kärsi järjettömistä mahavaivoista (eli on juuri kakannut eikä itke kimeää kipuitkua ja väännä selkäänsä taaksepäin käärelle) vaan muuten vain kitisee pää nuokahdellen yliväsymystä, hiustenkuivaajan hurisuttaminen vauvan korvan juuressa saa ukkelin hiljenemään välittömästi ja unikin tulee yleensä 1-5 minuutin sisällä. Niinpä takana on kaksi Hyvää Yötä ™ ja äidinkin energiatasot ovat ihan uudella tasolla.
Niinpä olen saanut hieman töitä tehtyä ja aloin jo vakavasti harkita kunnon kuntoilun aloittamista nyt kun pahimmat synnytyksestä saadut “sotavammat” ovat parantuneet. Pakkasen takia en ole uskaltanut kuin käydä pikaisesti kantoliinaillen kaupassa, ja pari päivää sitten ostamat huippuhienot rattaat odottavat yhä suojaisempia säitä. Kuntosalille minua ei huolita takaisin ennen kuin synnytyksestä on kulunut kaksi kuukautta ja toisaalta lapsen isän töihin paluu rajoittaa sekin ilman lasta liikkumista. Niinpä jäljelle jää vain kotitreenit.
Treenivimmassa kaivoin esiin Madonnaa ja Gwyneth Paltrow:ta treenaavan Tracy Andersonin raskauden jälkeisen treenivideon. Ennen kuin aloin treenata, muistin kuitenkin kuulleeni pariinkin kertaan jotain vatsalihasten eriytymisestä raskauden aikana ja siitä, ettei vatsalihaksia saisi treenata ennen kuin rako on riittävän kapea. Pikainen googlaus todisti että näin tosiaan näyttäisi olevan — liian varhain aloitetut vatsalihastreenit saattavat johtaa raon pysyväksi jäämiseen ja vatsan pullotukseen tai ainakin raon pienenemisen hidastumiseen.
Itselläni on muutamia kehoon liittyviä asioita jotka inhottavat minua — yksi on selkärankaan koskeminen ja toinen navan (fyysinen) kaivelu. Myös vatsalihasten välisen raon kokeileminen pääsi nyt inhokkilistalle. Tein sen kuitenkin ja totesin, että ylhäällä rakoa on hieman reilut kaksi sormenleveyttä, alhaalla hieman vajaat kaksi sormenleveyttä — eli juuri sen verran, etten uskalla vielä aloittaa tuota Tracy Andersonin treeniohjelmaa, joka keskittyy nimenomaan vatsalihaksiin.
Keskisauman aukinaisuuden voi testata seuraavasti:
Mene selinmakuulle, polvet koukussa. Aseta sormet poikittain (eli hartioiden suuntaisesti) navan ala-tai yläpuolelle syvälle vatsaan. Laita toinen käsi niskan taakse. Tee pieni vatsarutistus eli nosta pää ja hieman hartioita maasta vatsalihaksia jännittäen. Jos vatsalihastesi väliin uppoaa kaksi tai useampi sormi, älä ala vielä treenata pitkiä vatsalihaksia. Jos niiden väliin mahtuu vain yksi sormi, voit aloittaa treenit.
Tässä englanninkielinen pdf-dokumentti aiheesta (kuvien kanssa).
Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, ettenkö voisi muuten treenata kehoani kuunnellen. Lantiopohjan lihastreenit aloitin jo sairaalassa ja syvien vatsalihasten treenaaminen on suorastaan suotavaa. Yksi tapa treenata niitä on maata selällään ja vetää vatsalihaksia sisään samalla tavalla kuin vetäisit niitä jos yrittäisit saada liian tiukat farkut jalkaan. Samoin yläkroppaa voi treenata käsipainojen tai jumppakumin avulla.
En myöskään keksi mitään syytä olla tekemättä peruskyykkyjä ja askelkyykkyjä ilman lisäpainoja, kunhan muistaa tukea kroppaa aktivoimalla syvät vatsalihakset treenin aikana. Tosin ensimmäisten viikkojen ajan ne, niin kuin hieman runsaampi kävelykin, tuntuivat ainakin minulla ikävänä paineena alapäässä.
Kävely olisi tosiaan todella hyväksi, kunhan vain säät lämpenisivät sen verran että uskaltautuisin pidemmälle lenkille lapsukaiseni kanssa. Nyt ainoaksi treenivaihtoehdoksi jää kevyt kotitreeni noita syviä vatsalihaksia tehden, venytellen ja ehkä tanssien tms. No, sekin on tietysti aika paljon siihen nähden, että monissa lähteissä suositellaan treenien aloittamista vasta kuuden viikon jälkeen — siis lantionpohjalihastreeniä lukuunottamatta. Itsellänihän on synnytyksestä vielä alle viisi viikkoa.
Tunteakseni itseni edes vähän tehokkaammaksi aloin tänään myös kirjata ylös syömisiäni — lähinnä kylläkin siksi, että epäilen syöneeni liian vähän tai ainakin hieman liian epämääräisesti näiden ensimmäisten viikkojen aikana. Epämääräinen syöminen tarkoittaa tässä tapauksessa etupäässä luomumaidolla, banaaneilla, manteleilla ja rusinoilla elämistä, kun mikään muu ei ole juuri maistunut.
Ainakin proteiininsaanti on ollut aivan liian vähäistä, niinpä aloin taas käyttää Fastin maustamatonta heraa. Fastin vain siksi, että se on ainoa maustamaton hera, joka löytyy lähimmästä luontaistuotekaupasta — keinomakeutusaineiden syöminen kun tuntuu pahalta vielä imetyksenkin aikana. Ja kyllä, se maistuu kammottavalta, mutta tässä kohtaa olen valmis tinkimään makunautinnosta.
Jos ensi yö menee yhtä hyvissä merkeissä, kuka tietää vaikka huomenna saisin jo taas enemmän artikkeleita päivitettyä tuonne Kutri.net:in puolelle…
Hei, olen juuri lukemassa uutta kirjaasi ja se vaikuttaa kiinnostavalta. Tuli vain mieleen tätä blogiasi lukiessani, että ethän vain ole taas uuvuttamassa itseäsi? Käsittääkseni olet tällä hetkellä äitiyslomalla, mutta silti puhut työtehtävistä ja olet ilmeisesti aloittamassa opiskelutkin samaan syssyyn. Monet ahnehtivat hirveästi hommaa äitiyslomalle ja uuvahtavat sitten, kun sen vauvan hoidon lisäksi energiaa ei riitäkään muuhun. Ja se on ihan ok, jos ei riitä. Itse ainakin aina vähän kauhistun kun kuulen ihmisten kunnianhimoisista suunnitelmista esim. kirjoittaa väikkäriä äitiyslomalla. Ehkä tämä ei ole ollenkaan tilanne kohdallasi, kunhan täällä huolehdin, jotta et nyt uupuisi.